Six Flags

Tänään meillä oli aikainen herätys. Söimme hieman aamupalaa, jota oli eiliseltä jäänyt. Eelle ei oikein maistunut, koska tiedossa oli huvipuistohurvituksia. Taisi hiukan jännittää ja ihan varuilta piti pitää vatsa tyhjänä. Ettei huono olo yllätä!

Matkasimme Six Flagsin huvipuistoon, Magic Mountainiin, joka on lyhyen ajomatkan päässä Los Angelesista. Magic Mountainista löytyy 17 vuoristorataa. Enemmän kuin mistään muusta huvipuistosta maailmassa. Liput olimme ostaneet etukäteen, joten parkkeeratuamme kulkupelimme suuntasimme suoraan porteille. Porteille oli kertynyt jo väkeä ja siinä sitten odoteltiin, että kello tulisi 10.30, jolloin ne avautuisivat. 

Päivä menikin jonotellessa ja hurjissa vempaimissa pyöriessä. Aika meni ihan siivillä laitteissa kiljuessa. Suruksemme vuoden uutuuslaite: Lex Luthor Drop of Doom oli kiinni, samoin kun siinä kiinni oleva vuoristorata. Muilta osin kiersimme kaikki suurimmat radat, jopa ne kaikkein hurjimmat. Emme kumpikaan oikein osaa arvioida mikä oli paras, Ee tykkäsi vanhemmista perusradoista, kun taas Pee ehkä enemmän kääntyy uusien ja erikoisempien puoleen. Tänne ehdottomasti kannattaa tulla jos yhtään vuoristoradoista tykkää. Tämän jälkeen ei tosin taida kotoisat Linnanmäen ja Särkänniemen laitteet tuntua miltään.

Moneen vuoristorataan pääsimme suht kohtuullisilla jonotuksilla, pisin jonotus oli Tatsuun, jonka edessä odottelimme reilun tunnin verran. X2:seen jonotimme puolestaan 45 minuutin ajan. Jonotusajat olivat kaiken kaikkiaan positiivnen yllätys, olimme varautuneet useampaan tuntiin ratojen kanssa. Viimeiseksi kiersimme paikan ”vesilaitteet” ja litimärkinä matkasimme kohti autoa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevämpi kastella itsensä päivän kuumimpina tunteina, kylmä vesi olisi varmaan vilvoittanut kivasti. Noh, märät vaatteet vaihdoimme kuiviin parkkipaikalla pyyhkeiden alla, joten kuivina lähdimme matkaamaan taas eteenpäin.

Illan alkaessa pimetä ajelimme reippaan tunnin seuraavaan yöpaikkaan, jona toimi Best Western Carpenteria Inn, joka nimensä mukaisesti sijaitsee pikkukaupungissa nimeltä Carpenteria. Huoneen saamisessa meni hetki, koska meidän varausta ei meinannut alkuun löytyä. Hetken selvittämisen jälkeen löytyi varauksemme onneksi ja selvisipä sekin, että aulahenkilö oli Suomifani sekä se, että hän on useammankin kerran matkannut ihailemaan ihanaa Suomea. Varmaan tästä syystä hän upgreidasi meidät vähän paremmassa paikassa olevaan huoneeseen. Meillehän se toki kelpasi. 

Kuljetimme laukun huoneeseen ja kävimme pikaisesti hakemassa huoneeseen pitsaa Dominosista. Otimme pitsan ohuella pohjalla, joka oli valitettavasti virhe. Pitänee uskoa, ettei nämä jenkit osaa tehdä ohutpohjaista pitsaa. Kyllähän sitä nälkäänsä söi, mutta ei ollut mikään paras makuelämys.

Seuraavana päivänä oli ajopäivä edessä, joten unta palloon!