Ajelua kohti pohjoista

Aamun aloitimme hostellin aamupalalla, joka oli yllätykseksi melko täyttävä. Edessä oli jälleen ajopäivä, joten sen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja sullouduimme autoomme. Matkasimme rannikkoa pitkin pohjoiseen. 

Ohitimme San Fransiscon ajaen Golden Gate -siltaa, jonka jälkeen suuntasimme takisin Hwy 1-tielle. Maisemat eivät enää olleet aivan Big Surin tasoa, mutta kaunista oli silti. Muutaman kerran jalkauduimme näköala kohteille ihastelemaan luonnon monimuotoisuutta.

Pee tähystelemässä bunkkerissa

Saavuimme hyvissä ajoin seuraavaan yöpaikkaamme. Yöpaikkamme oli hostelli/motelli nimeltä Pine Inn ja kyseinen paikka taisi olla tähän mennessä kauhein! Täällä ei kuulunut puhelimet, paikka oli nuhjuinen ja television lähetyksetkin vähän rätisivät. Peen mielestä pahinta oli kuitenkin se, että sängyt olivat nukkujaa lyhempiä.

Erityisen ihanat karvareunukset vai mitä?!

Ainoa mistä paikka sai pisteet oli aika upea yksityinen ranta, joka löytyi parin pusikon takaa. Ai niin ja lakanatkin oli puhtaat.

Ruokailemaan ajelimme Fort Braggiin, joka on hiukkasen suurempi kaupunki majapaikkamme lähellä. Kävimme siellä ruokakaupassa ja syömässä aasialaisessa buffetissa. Ruoka oli yllätykseksemme oikein maittavaa, Ee maistoi jopa ensimmäisen kerran sushia tässä paikassa. Ei pöllömpää.

Kotilo oli löytänyt erikoisen pesän hostellimme edessä

Illalla joimme muutamat lasilliset paikallista viiniä motellissa ja kirjoittelimme postikortteja kotiin lähetettäväksi. Huomenna onkin suunta sitten jättiläispuita tuijottelemaan!

Big Sur

Olimme kyselleet paikalliselta ystävältämme mihin kannattaisi rannikkolla suunnata ja hän ohjeisti, että ehdottomasti Big Suriin. Teimme työtä käskettyä ja huoneen luovutettamme lähdimme ajamaan Highway ykköstä pitkin, joka johtaa kyseiseen paikkaan. Hwy 1 on tie, joka kiemurtelee pitkin rannikkoa. Big sur on alue tämän tien varressa "where the forest and the ocean meet and its really amazing". Sitä se myös oli.

Ajajaa välillä kauhistutti mutkikasta serpentiiniä kurvaillessa, mutta pelkääjän paikalla jalat tutisi sitäkin enemmän. Voi, mitä maisemia. Toinen toistaan upeampia kallioita ja merinäköaloja.

Pysähdyimme pariin otteeseen. Aluksi kurkkamaan ihan merta, ja kaveriksemme saimme maaoravoita. Eetä pelotti että ne änkeävät autoon. Seuraava paikka oli korkealla sijaitseva kallio, josta näki oikein kunnolla kuinka meri tyrskyää kohti mannerta. Tietenkin meidän piti pysähtyä myös rannikon ainoalle vesiputokselle. Siellä näimme myös korppikotkan ja Ee satutti jalkansa. Loukkaantumisen lomassa Peetä kuitenkin kiinnosti enemmän maassa ollut tuhatjalkainen.....

Viimeisenä päädyimme toki ihmettelemään alueen kuuluisuutta, valtavaa yksikaarista siltaa.Sen on rakentanut kolmekymmentä luvulla vangit, joiden tuomioita on vähennetty sen takia, että ovat työskennelleet sillalla. Ties kuinka monta heitä on kuollut rakentaessa tuon valtaisan betonisillan! Taas yksi esimerkki kuinka osaavia betonirakentajia jenkit on kolkytluvulla olleet.

Yöpaikkamme oli lähellä kyseistä siltaa, paikassa nimellä Monterey. Hostellin nimi oli El Castell, ihan perushostelli. Ruokaa haimme läheistä kiinalaisesta, josta saimme ruoan legendaarissa leffarasioissa.

Hostellissa pyöritimme lisäksi koneellisen pyykkiä ja katsoimme telkkaria kunnes silmät alkoivat painamaan. Huomenna oli samanmoinen ajopäivä edessä, joten uni tuli tarpeeseen.

Six Flags

Tänään meillä oli aikainen herätys. Söimme hieman aamupalaa, jota oli eiliseltä jäänyt. Eelle ei oikein maistunut, koska tiedossa oli huvipuistohurvituksia. Taisi hiukan jännittää ja ihan varuilta piti pitää vatsa tyhjänä. Ettei huono olo yllätä!

Matkasimme Six Flagsin huvipuistoon, Magic Mountainiin, joka on lyhyen ajomatkan päässä Los Angelesista. Magic Mountainista löytyy 17 vuoristorataa. Enemmän kuin mistään muusta huvipuistosta maailmassa. Liput olimme ostaneet etukäteen, joten parkkeeratuamme kulkupelimme suuntasimme suoraan porteille. Porteille oli kertynyt jo väkeä ja siinä sitten odoteltiin, että kello tulisi 10.30, jolloin ne avautuisivat. 

Päivä menikin jonotellessa ja hurjissa vempaimissa pyöriessä. Aika meni ihan siivillä laitteissa kiljuessa. Suruksemme vuoden uutuuslaite: Lex Luthor Drop of Doom oli kiinni, samoin kun siinä kiinni oleva vuoristorata. Muilta osin kiersimme kaikki suurimmat radat, jopa ne kaikkein hurjimmat. Emme kumpikaan oikein osaa arvioida mikä oli paras, Ee tykkäsi vanhemmista perusradoista, kun taas Pee ehkä enemmän kääntyy uusien ja erikoisempien puoleen. Tänne ehdottomasti kannattaa tulla jos yhtään vuoristoradoista tykkää. Tämän jälkeen ei tosin taida kotoisat Linnanmäen ja Särkänniemen laitteet tuntua miltään.

Moneen vuoristorataan pääsimme suht kohtuullisilla jonotuksilla, pisin jonotus oli Tatsuun, jonka edessä odottelimme reilun tunnin verran. X2:seen jonotimme puolestaan 45 minuutin ajan. Jonotusajat olivat kaiken kaikkiaan positiivnen yllätys, olimme varautuneet useampaan tuntiin ratojen kanssa. Viimeiseksi kiersimme paikan ”vesilaitteet” ja litimärkinä matkasimme kohti autoa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevämpi kastella itsensä päivän kuumimpina tunteina, kylmä vesi olisi varmaan vilvoittanut kivasti. Noh, märät vaatteet vaihdoimme kuiviin parkkipaikalla pyyhkeiden alla, joten kuivina lähdimme matkaamaan taas eteenpäin.

Illan alkaessa pimetä ajelimme reippaan tunnin seuraavaan yöpaikkaan, jona toimi Best Western Carpenteria Inn, joka nimensä mukaisesti sijaitsee pikkukaupungissa nimeltä Carpenteria. Huoneen saamisessa meni hetki, koska meidän varausta ei meinannut alkuun löytyä. Hetken selvittämisen jälkeen löytyi varauksemme onneksi ja selvisipä sekin, että aulahenkilö oli Suomifani sekä se, että hän on useammankin kerran matkannut ihailemaan ihanaa Suomea. Varmaan tästä syystä hän upgreidasi meidät vähän paremmassa paikassa olevaan huoneeseen. Meillehän se toki kelpasi. 

Kuljetimme laukun huoneeseen ja kävimme pikaisesti hakemassa huoneeseen pitsaa Dominosista. Otimme pitsan ohuella pohjalla, joka oli valitettavasti virhe. Pitänee uskoa, ettei nämä jenkit osaa tehdä ohutpohjaista pitsaa. Kyllähän sitä nälkäänsä söi, mutta ei ollut mikään paras makuelämys.

Seuraavana päivänä oli ajopäivä edessä, joten unta palloon!

Venice Beach ja Downtown

Tänään oli Memorial Day, eli paikallinen vapaapäivä. LA:ssa se ei ainakaan tuntunut vaikuttavan kuitenkaan juuri mihinkään. Näin ollen suuntasimme heti aamusta kauppaan, jotka olivat täysin normaalisti auki. Menimme käymään luomuruokakaupassa, joka myi pääosin lähiruokaa, joka oli tuotettu luonnonmukaisesti. Kyseinen paikka oli taivaallinen, sieltä löytyi kaikkea mitä pystyi vaan keksimään. Kyseinen paikka tarjosi myös paljon maistiaisia ja Ee söi melkein vatsansa täyteen kaiken maailman herkkupaloja! Pee puolestaan uppoutui oluthyllyn antimiin, kuulemma valikoima oli parempi kuin Alkon lippulaivamyymälässä! Ystävämme äL olisi menny aivan sekaisin tässä kaupassa.

Mukaan kaupasta lähti ainekset eväsleipien tekoon (eli ciapattaa, hummusta, salaattia ja salamia), nuori kookospähkinä, sekä Pee:lle yksi olut. Kävimme syömässä aamupalaa hostellissa, jonka jälkeen suuntasimme rannalle.

Päivän kohteena toimi Venice Beach. Saimme alkuun etsiä melkein tunnin parkkipaikkaa, ilmeisesti jokunen muukin oli päättänyt pitää biitsipäivän Memorial dayn kunniaksi. Rannalla ihmettelimme menoa, liikkeellä oli jos minkälaista väkeä. Oli rullaluistelijoita, katutaitelijoita ja löytyipä sieltä jotkut ihmeelliset fitnesskisatkin. Ranta oli vähän ahdistavan täynnä, joten tovin kiertelyn jälkeen suuntasimme takaisin autolle.

Rannalla pyörimisen jälkeen päätimme ajella katsomaan LA:n Downtownia. Se oli puolestaan täysin autio. Kiva vastapaino rannan menolle. Täällä pysäköimme automme parkkihalliin ja kipusimme kyseisen rakennuksen näkötasanteelle. Vietimme tovin ihmetellen taivasta hipovia rakennuksia, jonka jälkeen lähdimme jälleen köröttelemään kohti kotoisaa Torrancea.

Nälkä iski tässä vaiheessa jälleen siihen malliin, että päädyimme hostellin vieressä sijaitsevan meksikolaisen ravintolan asiakkaiksi. Jälleen saimme loistavaa texmex ruokaa ja melko sopuisaan hintaan. Meksikolaiset ruoat tuoreine salsoineen ja paikanpäällä leivottuine nachoineen ovat aivan eri maailmasta kuin ne valmisyritelmät mitä Suomessa tarjoillaan sikahinnoin. Vatsat pullottaen siirryimme hostellille pakkailemaan, sillä huomenna olisi taas aika vaihtaa maisemaa.

Shoppailua ja herkullista kreikkalaista

Päätimme, että nukumme tänään niin pitkään kun unta tuntuu riittävän. Ja kyllähän unta sitten riittikin, heräsimme vasta puolen päivän maissa. Unihiekat silmistä karistuttuamme, lähdimme tsekkaamaan Kalifornian suurimman ja Amerikan kolmanneksi suurimman ostoskeskuksen, joka on nimeltään South Coast Plaza.

Keskus ei ihme kyllä tuntunut niin valtaisalta, kun olisi voinut kuvitella. Nippelitietona Pee selvitti keskuksen olleen yli kaksi kertaa Itäkeskuksen suuruinen. Luulemme, että siihen vaikutti se, että suurin osa kauppakeskuksesta oli erilaisia tavarataloja, jotka veivät pinta-alasta valtaosan. Täällä pääsi Ee valloilleen shoppailun kanssa ja mukaan lähti monenlaista mekkoa ja riepua. Lempikaupaksi valikoitui Forever 21, ihanan halpaa! Een shoppaillessa kyseisessä vaatekaupassa, ehti Pee kiertää koko kauppakeskuksen.

Shoppailurupeman jälkeen alkoi vatsat jo kurnia ja Pee löysi Yelpin kautta lähistöltä ravintolan. Yelp on palvelu ja matkapuhelimeen saatava ohjelma, joka löytää lähialueelta palveluja joita käyttäjät saavat arvostella. Kyseinen ohjelma on siitä kätevä, että se osaa antaa kordinaatit navigaattorille.

Päädyimme Yelpin suosittelemana läheiseen kreikkalaiseen ravintolaan. Ruoka oli aivan loistavaa. Ee söi kanaa fetasalaatin ja pitaleivän kera, Pee puolestaan vastaavan lampaanlihan kanssa. Kyseinen ateria oli paras tähän mennessä ja hintaa ei tullut kovin montaa dollaria.

Matkalla hostellille kävimme pikaisesti Targetissa, ihan vain siitä syystä, että Ee halusi nähdä mitä se pitää sisällään. Ihan perus supermarkettihan se oli, mukaan lähti hyväksi todettua Dr Pepperin kirsikkalimua ja illalle muutama olunen nautittavaksi. Tässä vaiheessa ruoka oli myös laskeutunut, ja oli jälkiruoan vuoro. Een toiveesta kävimme jälleen Youghurtlandissa, tällä kertaa otimme omat kipot! Lomakilot tervetuloa! 
Hostellimatkalla oli myös jännitystä kun tankatessa toiselta puolen mittaria lähti vanha paku menemään letku tankissa kiinni. Onneksi (tai sitten harmiksi, miten haluaa asiaa katsoa) letkuissa oli pikaliitos juuri tällaisten vahinkojen varalle ja pahin mitä tapahtui oli pieni polttoaineläikkä asfaltilla. Pee koitti kovasti huitoa Eetä ottamaan kuvan pakusta letku tankissa kiinni kun pysähtyivät ihmettelemään automme eteen. Ee oli kuitenkin valitettavan huomaamaton, eikä ymmärtänyt mitä pitäisi kuvata.

Ilta vietettiin hostellilla varaillen seuraavien öiden majapaikkoja ja varasimmepa liput seuraavaan huvinpuistoonkin!

Perusturisteilua

Koska olimme Los Angelesissa, piti meidän tietenkin päästä kurkkaamaan perinteiset nähtävyydet. Alkuun suuntasimme Hollywood-kyltille. Suositeltu paikka kyltin tuijotteluun oli reitti, joka alkoi Beachwood Driven päästä. 

Tämä reitti pitää sisällään jonkun verran kävelyä (jota emme sinne mennessä tienneet!!). Kannattaisi siis pukeutua vähän urheilullisemmin kuin pikkukenkiin ja mekkoon. Onneksi olimme vettä sentään tajunnneet ottaa mukaan, oli nimittäin melko lämmin päivä kyseessä. Päätimme kuitenkin kivuta niin lähelle kylttiä kun sitä vain pääsee. Tähän meni aikaa noin tunnin verran ja poseerattuamme kyltin läheisyydessä kipusimme matkan takaisin alas hien virratessa.

  

Ahtauduimme tämän jälkeen takaisin pikkuautoomme ja huristelimme kohti Hollywood Walk of Famea. Jätimme auton Hollywood Bulevardin tien reunaan, sillä parkkialueet pyysivät ihan älyttömiä summia pysäköinnistä. 

Kyseinen tähtien päällystämä tie ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan ihmeellinen ja sieltä oli glamour kaukana, toisin kun olimme kuvitelleet. Enemmän mieleen tuli esimerkiksi Helsingin Kallio kuin hieno turistialue! Emme täällä kovin kauaa viihtyneetkään, emmekä olisi voineetkaan, koska tien  varteen pystyi pysähtymään vain tunniksi kerrallaan. Saimme kuitenkin otettua kuvat muutamasta lemppari staran tähdestä ja pyörähdimme myös kiinalaisen teatterin edessä olevien sementtiin painettujen käsien ja jalkojen luona. 

Päivän viimeiseksi turisteilukohteeksi valikoitui ajelu Mulholland Drivella. Tämä on tie, joka kiertää LA:n vuoristoa, ja jossa oikeat julkkikset asuvat kartanoissaan. Olivathan nämä asunnot upeita, suurempia ja hienompia toinen toisen perään. Läheltähän niitä ei toki pääse kurkkaamaan, koska rakennukset on vartioituja ja melko reippaasti aidattuja.

Tovin jos toisen kyseistä tietä kierreltyämmä siirryimme ajelemaan kohti matalaa majapaikkaamme. Matkalla kävimme ostamassa vähän aamupalaa seuraavalle aamulle ja iltapalaa haimme viereisestä autenttisesta meksikolaisesta. Oli muuten herkulliset ruoat, eivät aivan sellaista meksikolaista mihin on Suomessa tottunut. Vaan sen sijaan miljoona kertaa parempaa :D

Universal Studios

Aamulla heräsimme aikaisin, kävimme hostellin tarjoamalla aamupalalla ja lähdimme köröttelemään kohti enkelten kaupunkia. Tämän päivän aktiviteetti oli hurvittelu Universal Studiolla. Olimme ostaneet pysäköinti- ja sisäänpääsyliput etukäteen. Näin ne tulivat halvemmiksi ja lisäksi sisäänpääsy onnistui nopeammin, kun ei tarvinnut jonotella. Olimme ostaneet Front Of Line- liput, jotka oikeuttivat hyppäämään jonon ohi. Hintaa näillä lipuilla oli toki enemmän, mutta koimme ne erittäin hyödyllisiksi. Jonot olivat nimittäin kaikkialle ihan älyttömän pitkät, emme olisi ehtineet kaikkialle ilman niitä! Tämä satsaus oli mielestämme todellakin sen arvoista.

Back to the Future

Päivän aikana kiersimme kaikki alueen laitteet, kierrokset ja esitykset. Een lemppariksi nousi Simpson-vuoristorata ja Peen mieleen oli uutuus laite Transformers, kuin myös Mummy ja Terminator 2. Oli myös jännittävää nähdä studioalueen lavasteisiin ja kyllähän sieltä tuttuja paikkoja tulikin bongailtua! Ken tunnistaa?

Psycho

Desperate Housewives

Ruokailun suoritimme periamerikkalaisessa pizzapaikassa, jonka pepperonislaissit kaikessa juustoisuudessaan maistuivat aika herkuilta. Hieman ennen paikan sulkeutumista lähdimme alueelta pois, ja kävimme pikaisesti pyörähtämässä viereisellä ”ostoskadulla”. Löysimme sieltä Hard Rock Cafen, josta saimme ostettua Peen veljelle vakioksi tulleen tuliaisen ja lisäksi Ee bongasi YoughurtLandin. Kokeilimme ensimmäisen kerran  kyseistä paikallista herkkua ja voi että se olikin hyvää. Tämä jenkkien ”jäinenjugurtti” on mielestämme kuitenkin enemmän suomalaisen pehmiksen tyylistä kuin jugurttia. Kivointa oli, että purkkiin sai itse valita mitä monista eri mauista ottaa. Tämän jälkeen halutessaan voi makuelämystä vielä kasvattaa ja latoa jugurttien päälle erilaisia namuja, hedelmiä tai strösseleitä. Pee oli sitä mieltä, että nämä tulevat vielä niiiin lihottamaan meitä reissun aikana.

Iltaa vasten lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa yöpaikkaamme. Olimme päätyneet Super 8 –hostelliketjun paikkaan Torrancessa. Torrance on oma itsenäinen kaupunki, joka on kiinni Los Angelesissa. Kaupungin muuttumista ei edes huomaa kun moottoritietä pitkin kulkee. 

Päädyimme tähän  paikkaan siitä syystä, se oli edullinen ja alue jossa hostelli sijaitsee on turvallinen ja rauhaisa. Lisäksi paikalla ei ollut niin väliä, kun autolla kuitenkin ollaan liikkeellä.

 

Kävimme nopeasti vielä syöttämässä Peen japanilaisessa pikaravintolassa, jonka ruoka oli pettymys, mutta maha tuli täytettyä, joka oli pääasia. Sitten olikin nukkumisen vuoro.