Lähtö ja lennot

Meillä jäi kaikki vähän viime tinkaan. Ee nukkui sitten viimeisen yön aikana kokonaiset kolme tuntia ja Pee ei hetkeäkään. Lähtö ei myöskään siinä mielessä onnistunut parhaimpaan saumaan, sillä Ee sai perjantaina diagnoosin lääkäriltä korvatulehdukseen. Reissun kuitenkin päästiin ja lähdimme ajelemaan ystävämme luo aamulla neljä jälkeen lauantaina. Tämä kyseinen ystävä hyppäsi auton kyytiin ja kentälle päästyämme hän huristeli meidän autolla kotiinsa takaisin. Kentällä olimme tosiaan hyvissä ajoin, kello oli noin viisi ja kone lähti vasta kahdeksalta.

 

Lentokentällä  meillä oli tosiaan reippaasti aikaa. Söimme rauhassa aamupalaa siellä ja joimmepa yhdet lonkerot kumpikin. Pee varasi samalla meille liput San Fransiscon Alcatrazin reissulle ja hoiti muutamia muita tarpeellisia juttuja tietokoneella. Ee keskittyi tällä välin enemmän reissuun lähdön fiilistelyyn. Puoli kahdeksalta pääsimme koneeseen ja kone pääsi taivaalle kohti Lontoota ajallaan. Lontooseen saavuimme puolestaan hieman etuajassa ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimmekin jälleen odottelemaan seuraavan koneen lähtöä. Vaihtoaika oli oikein soppeli, noin puolitoista tuntia. Ehti hyvin paikasta toiseen, mutta ei joutunut  kauheasti odottelemaan lennon lähtöä. Lontoossa jouduimme vastailemaan monenlaisiin kysymyksiin ja tavarat käytiin tarkasti läpi turvatarkastuksessa. Kengätkin joutuu riisuumaan.

American Airlinesin koneeseen pääsimme myös ajallaan, mutta valitettavasti kone ei päässyt lähtemään kuitenkaan ajallaan, vaan reilu puoli tuntia myöhässä. Tämä lento oli vallan miellyttävä, kone oli tilava ja omat henkilökohtaiset viihdekeskukset saivat matkan tuntumaan lyhyemmältä. Iso osa matkasta toki kului nukkuen, onneksi lähes kaikilla muillakin matkustajilla oli samanlaiset suunnitelmat, joten koneessa oli hiljainen ja pimeä tunnelma. Uni kyllä maistui.

New Yorkiin laskeuduimme sen samat puoli tuntia myöhässä mitä Lontoosta lähdimme. Tämän jälkeen pääsimmekin jonottamaan tullin. Jonot eivät kovin nopeasti edenneet ja suruksemme olimme vielä viimeisten joukossa, kiitos koneen perällä olleiden istumapaikkojen. Tullissa he ottivat sormenjäljet ja kuvat meistä. Eivät edes kysyneet minkä takia olemme tulossa ja kuinka kauan aiomme viipyä. Tulimme siihen tulokseen, että ovat varmaan saaneet  Lontoon kentältä meidän tiedot, siellä nimittäin kyseltiin enemmän.

Olimme lukeneet, että JFK:lle kannattaisi varata vähintään neljä tuntia vaihdon välille. Teimme työtä käskettyä, mutta koska Las Vegasiin ei koneita niin usein mennyt tuli vaihtoajaksi seitsemän tuntia. Näin jälkikäteen ajateltuna se neljäkin tuntia olisi liikaa, kolme tuntia voisi olla aika sopiva. Noh, meillä tosiaan sitä aikaa oli enemmän kuin tarpeellista. Kävimmekin viemässä matkalaukkumme lähtöselvitykseen ja lähdimme vähän seikkailemaan kentän terminaaleihin. Ajelimme tosiaan kentän välillä kulkevalla airport shuttelella ja kävimme ihmettelemässä melkein kaikkia kentän kahdeksasta terminaalista.  Kierreltyämme tovin palasimme takaisin terminaali kolmoseen, josta lentoyhtiömme Delta Airlines operoi. Turvatarkastukseen sai jonotella melko kauan ja Ee pääsi jopa vartaloskannaukseen! Muilta osin voisi kyllä sanoa, että tämän sisäisen lennon turvatarkastus oli helpoin ja keposin tähän mennessä, vaikka olisi muuta voinut kuvitella!

Terminaalissa kävimme syömässä ja yritimme kuumeisesti etsiä paikkaa, josta saisi Peen puhelimeen Prepaid liittymän johon saisi myös netin. Liittymää ei täältä löytynyt, joten siirryimme odottelemaan lennon lähtöä portille. Ee koitti nukkua ja Pee tutustui matkakirjoihin. Las Vegasin koneeseen pääsimme jälleen hyvissä ajoin ja kone lähti ajallaan. Kone paljastui tosi pieneksi kopperoksi, Pee  ei meinannut pituutensa puolesta meinannut mahtua edes penkkeihin! Mutta onneksi olimme niin väsyneitä, että uni tuli kyllä heti kun kone pääsi liikkeelle. Pee nukkui jo nousun aikana. Kuuden tunnin lento sujui siis todella joutuisasti.

Vegasissa olimme puolen yön maissa, koska kone oli hieman etuajassa. Täällä meidän ei tarvinnut enää mennä mihinkään turvatarkastukseen, vaan pääsimme suoraan hakemaan laukkumme ja  sen jälkeen pois kentältä. Kentän edestä lähtikin sitten helposti bussit kohti autovuokraamoja, jotka ovat auki ympäri vuorokauden. 

Vuokraamo oli hiljainen ja pääsimmekin heti tiskille. Miekkonen tiskin takana koitti kovasti kaupata meille isompaa autoa ja jotain lisävakuutusta.  Pidimme kuitenkin päämme ja rahamme, ja saimme lapun jolla pääsimme noutamaan automme. Saimme valita auton noin kymmenestä erilaisesta. Pee valitsi auton sen perusteella missä saa penkin kaikkein eniten taakse. Autoksi valikoitui Chevrolet Sonic . Pikkuinenhan se toki on, mutta tälleen kahden hengen seurueella ihan riittävä.

Tästä ajelimmekin sitten ensimmäiseen yöpaikkaan, joka oli Circus Circus Hotel & Casino. Nukahdimme melkein heti hotellille päästyämme. Ah, vihdoin olimme saaneet reilun kolmenkymmenen tunnin matkustusrupeaman päätökseen!