Matka Grand Canyonille ja Williams

Aamulla kävimme testaamassa hotellin buffet aamupalaa. Sieltä löytyi vaikka jos mitä, hedelmiä, leipää, pannukakkuja, lihaa, leivoksia ja ja ja. Ee popsi satsin erilaisia hedelmiä ja Pee testasi vähän kaikkea. Kaikki ruoat tuntuivat Peen mielestä maistuvan kuitenkin vähän samalla, nimittäin rasvalle ja sokerille. Syömisen jälkeen teimme Check Outin hotellihuoneen television kautta, pakkasimme laukkumme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Arizonaa.  Automatkalla vastaan tuli jos minkälaista näkymää, oli aavikkoa, oli vuoria ja oli preeriaa. Liikenne kulki joutuisasti ja kolmen tunnin ajon ja parin pysähdyksen jälkeen kurvasimme paikkaan nimeltä Williams. 

Williams on tosiaan pieni kylä, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Grand Canyonilta. Paikka on juuri sellainen mitä joskus jenkkileffoissa näkee, pieniä kuppiloita, yksi poliisi ja kaikki tuntevat toisensa. Ihanaa idylliä. 

Yövyimme Grand Canyon Hotellissa, joka on vanhin Arizonassa sellaisenaan toimiva hotelli. Toki se oli rempattu sisältäpäin, mutta puitteet olivat muuten pidetty sellaisenaan kun se on avatessaan ollut. Hotellissa oli noin kaksikymmentä huonetta ja jokaisessa huoneessa on erikseen oma teemansa. Saimme itse valita huoneemme monien joukosta ja päädyimme suloiseen kiraffihuoneeseen. Tämän söpömpää paikkaa emme ollut ennen nähnyt, suosittelen testaamaan jos tänne suunnalle on tulossa! Hotellin henkilökunta oli myös todella ihanaa ja auttavaista, ja kaiken hyvän lisäksi huoneen hintaan kuului oikeasti ihan soppelin nopea wifi. Nämä netit kun tuppaa olemaan aika hitaita, vaikka monessa paikassa nopeaksi niitä mainostavatkin!

Hotellipyörähdyksen jälkeen hyppäsimme jälleen Chevrolettimme kyytiin ja lähdimme ajelemaan Grand Canyonille. Canyonille oli noin tunnin ajomatka melko pientä tietä pitkin. Alueelle maksoi sisään 25 dollaria/auto, ja kyseinen maksu oikeuttaa seitsemäksi päiväksi pääsyn alueella. Me emme toki aikataulumme takia ehtineet paikalle kun kerran, mutta mikäli on aikaa enemmänkin saa rahoilleen enemmän vastinetta.

Olimme tosiaan saapuneet South Rimin puolella Canyonia ja olimme perillä noin kuuden aikoihin illalla, tavoitteemme kun oli nähdä auringonlasku kyseisessä paikassa. Piipahdimme alkuun nopeasti Visitor Centerissä, josta ostimme parit postikortit kotiin postitettavaksi. Sitten suuntasimme rotkon reunalle. Kävimme kolmella eri katselupaikalla, jotka sijaitsevat noin kilometrin matkalla kaikki. Samaiset alueet olisi voinut kiertää myös alueella kulkevalla ilmaisella bussilla, mutta koimme sen tarpeettomaksi, koska välimatkat olivat tosiaan niin lyhyet, ja itse asiassa katselutasanteiden välilläkin oli kivoja paikkoja, joista kanjonia tuijotella!

Kyseistä kanjonia on vaikea kuvailla, se on valtava ja vaikuttava. Kuvissa ei välity kuin ehkä puolet sen mahtavuudesta. Jos tällä suunnalla matkaa, niin kannattaa se yksi päivä tuhlata tänne tuloon ehdottomasti.  Siis vau.

Pimeän tullessa ajaelimme takaisin Williamsiin, ostimme pientä evästä ja nautimme hieman iltaa huoneessa. Sitten taas unille, koska huomenna oli edessä samainen reissu takaisin Las Vegasiin.