Kahdentoista maissa lautta lähti tosiaan kulkemaan kohti tuota mielenkiintoista saarta. Alzatraz on toiminut niin sotilastukikohtana, vankilana kuin kapinallisten intiaanien valtauksena. Paljon ihmeellistä historiaa tuo pieni saari pitää siis sisällään.
Saarelle päästyämme ensimmäiseksi suuntasimme hankkimaan alueen kartan, joka kustansi dollarin verran. Tämän jälkeen seuraava etappi oli orientaatiovideo, joka kyllä kannattaa käydä katsomassa, jos ei aivan täysin tunne saaren historiaa. Paikkoja osasi nimittäin katsoa vähän eri silmin, kun tiesi edes jotain mitä missäkin paikassa on tapahtunut ja milloin.
Kierros kesti muutaman tunnin, meillä vähän pidempään koska välillä stoppasimme kasetin ja ihmettelimme yhdessä tätä kiinnostavaa, mutta toisaalta todella karmivaa paikkaa. Kierroksen aikana sai kuulla niin arjesta vankilassa, kuin myös epäonnistuneista pakoyrityksistä. Kierroksen jälkeen palautimme korvalaput ja suuntasimme omatoimisesti tutkimaan loppusaarta.
Alcatraz on vankilavuosien aikana ollut myös monen koti. Tästä syystä sen ympäriltä löytyy kauniita puutarhoja ja melko idyllisiäkin alueita. Harmiksi suurin osa asuinrakennuksista oli palanut, joten niitä emme päässeet katsastamaan. Kyseiset rauniot ovat kuitenkin löytäneet uudet asukkaat, Alcatraz on nimittäin usean lintulajin tärkeä pesimispaikka. Lintuja näkyikin vaikka jos missä, sillä nyt oli pesintäaika menossa. Osa paikoista oli myös sen seurauksena suljettu, bu-huu.
Kiertelyn ja kaartelun jälkeen suuntasimme viiden maissa takaisin kohti laituria, johon uusi lautta tulikin sopivasti. Hetken matkaamisen jälkeen olimmekin takaisin kaupungin kupeessa ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Alcatrazissa kun ei mitään ruokapaikkoja ole, itseasiassa kaikenlainen syöminen on jopa kielletty saarella. Vettä sai vaan juoda.
Ruokapaikka löytyi Little Italysta ja paikkana toimi Tony's Pizza Napoletana, joka on kuuluisa loistavista pitsoistaan ja useista erilaisista pitsauuneistaan. Pee on jopa katsonut televisio-ohjelmaa, jossa tähän on tutustuttu! Ruokalistalta tilaukseen päätyivät napolilaine tomaattibasilikamozzarella-pitsa, joka oli valmistettu puu-uunissa ja 540 asteisessa hiiliuunissa valmistettu pitsa, joka sisälsi pepperonia, italialaista fenkolimakkaraa, ricottajuustoa, valkosipulia ja oreganoa. Ruoka oli suussa sulavaa. Ihan kaikkea emme jaksaneet ja lihaisampaa pitsaa lähti dogibagissa hotellille iltapalaksi.
Sitten matkasimme hotellille, sillä edessä on tänään vielä ankaraa pakkausta, sillä huomenna suuntaamme New Yorkiin. Molempia tämä vähän harmittaa, nimittäin se tarkoittaa sitä, että loma on kääntymässä kohti loppuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti