Bye Bye USA

Heräilimme kymmenen maissa pakkailemaan kimpsumme ja kampsumme kasaan, tänään oli aika lähteä kohti koti-Suomea. Lentomme lähti kuitenkin vasta seitsemän jälkeen illalla, joten pakkailujen jälkeen jätimme laukkumme hotellin tavarasäiltykseen ja lähdimme viettämään viimeistä päivää New Yorkin sykkeessä.

Suuntasimme ensimmäiseksi katsomaan Ground Zeroa, eli WTC tornien raunioita.

Kyseiselle paikalle rakennettiin kovalla tahdilla uusia pilvenpiirtäjiä ja koko alue tuntui olevan yksi iso työmaa. Paikalla oli luonnollisesti paljon turisteja, sen seurauksena kaupustelijoita, mutta myös ihan newyorkilaisia bisnesmiehiä hienoissa kalliissa puvuissaan ja nahkasalkuissaan. 

Paikka oli myös hyvin vartioitu, joka kulmalla oli vartijoita ja mihin ikinä katsoikaan näki vähintään yhden poliisin. Erästä aukiota muun muassa seurattiin tuollaisen kuljetettavan NYPD-kopin avulla. Muistomerkkejä paikasta löytyi myös, jotenkin lukiessaan niitä ja katsoessaan kuolleiden kuvia, tuli aika vaivaantunut olo. Niin moni kuollut turhaan, että tuli hyvin surullinen ja haikea olo.

Ground Zerolla meni pidempään kun kuvittelimme, joten saimme kiiruhtaa viimeiseen kohteeseemme. Matkalla pistäydyimme syömään Down Townissa, Pee söi hampurilaista ja Ee paikan kanasalaatin. Sitten piti suunnata juoksujalkaa MoMaan, eli New Yorkin modernin taiteen museoon.

Tämä modernin taiteen museo oli enemmän meidän mieleemme. Taideteokset olivat kiinnostavia ja lisäksi museossa esiteltiin aika paljon moderneja tuotteita, kuten alla olevassa kuvassa oleva kompakti huonekaluratkaisu pieneen asuntoon.

Museota emme ehtineet kokonaan edes kiertämään, kun huomasimme tiun näyttävän jo sen verran paljon, että oli pakko lähteä hakemaan laukkuja hotellilta. Matkalla Pee söi vielä jätskin, joka oli uitettu jossain makurasvassa ja maistui steariinilta. Haimme laukut, hyppäsimme metroon ja matkasimme lentokentälle.

Loppuvaiheessa emme kiireeltä ehtineet enää kuvata näköjään mitään, sillä kuvasaldo päättyi MoMaan. Lentokentälle ehdimme ajoissa ja 19.15 lähti koneemme kohti Eurooppaa. Lento meni hyvin American Airlinesilla, meidän vieressä istui mukava brittiläinen pappa, jonka kanssa juttelimme yömyöhään viiniä maistellen. Muutama tunti taidettiin ennen laskua silmiä ummistaa.

 Aamulla meillä oli vaihto Manchesterissa, jossa teimme viime hetken tuliaisostoksia ja sitten rakas Finnair lennätti meidät kotiin.

Ihana reissu, mutta kyllä täytyy sanoa: kotiin oli ihana palata!

Vauhdikas päivä New Yorkissa

Aamulla saimme nukkua hieman myöhempään ja herättyämme lähdimme Metropolitan Museum of Artia kohti. Kiersimme sen verran, että pääsimme ihmettelemään hieman hienostoalueen kerrostaloja. Mitään kuuluisuuksia ei nähty, tai ainakaan ei tunnistettu.

Tämä museo olikin osoitus jenkkien suuruden hulluudesta. Kyseisestä valtavasta kompleksista löytyi Egyptistä tuotuja pyramideja, antiikin ajan patsaita, varmaan enemmän kuin Kreikasta ja kaikkea mitä taiteeseen ja arkkitehtuuriin liittyen saattaisi kuvitella.

Koska aihepiiri oli aika asiallista ja aikuismaista, päätimme kuvien osalta hullutella astetta enemmän...

 Museon jälkeen päätimme kulkea Central Parkin läpi seuraavaan turistirysään. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Central Park oli juuri niin kuin elokuvista, lastenhoitajat kärryineen hyssyttelemässä kultalusikka suussa syntyneitä vauveleita, rakastavaisia kävelyillä ja kiiltokuva perheitä puuhailemassa yhdessä erilaisia aktiviitetteja, nappulaliigaa ja pienten laivojen kuljettelua. Bisnesmiehiä ja naisia pikalounailla. Rentouttavaa kaikessa erikoisuudessaan, vilkkaan kaupungin keskellä vihreässä keitaassa tuntui aika pysähtyvän.

Seuraava paikka oli Rockefeller Centerin kattoterassi, Top Of the Rock. Matkalla piipahdimme vähän kaupoilla. Päästyämme sinne kuvittelimme, että se olisi vain lipun hankkiminen ja sisään, mutta ei. Liput saimme ja samalla tiedon, että hissikyytimme ylös lähtee puolentoista tunnin päästä! Noh, päätimme käyttää ajan hyödyksi ja kävimme syömässä. Pienessä kreikkalaisessa ravintolassa saimme vatsamme taas pinkeiksi.

Pienen takaiskun jälkeen päästyämme ylös harmitus vaihtui kuitenkin ihastukseksi, New York näytti todella kauniilta auringon laskiessa. Saimme osaavan kuvaajan ottamaan meistä myös yhteiskuvan, taustalla näkyykin illan kohteemme, Empire State Building.

Top of The Rockin jälkeen meillä oli vähän luppoaikaa, sillä olimme päättäneet mennä toiselle huipulle vasta pimeän tultua. Niinpä kävimme tekemässä viimeisiä ostoksia, Ee rohmusi laukkuihin lisää täytettä Forever 21-liikkeestä, Pee taas osti tyylikkään ankka-kravatin!

Yhtäkkiä ilta alkoikin hämärtymään ja suuntasimme aivan Times Squerin vierellä olevalla hotellille vaihtamaan vähän vaatteita ja siistiytymään. Ostoksetkin oli mukava jättää tässä välin pois käsistä.

Yhdentoista maissa matkasimme kävellen Empire State Buildingille, jossa saimmekin sitten jonotella melkosen tovin. Pääsimme ylhäälle hieman nopeammin, sillä suostuimme kävelemään useamman kerroksen matkasta ylös. Vähän meinasi kyllä hengästyttää. Ylhäällä kiukutus kuitenkin muuttui ihastukseksi, lämmin kesäyö ja henkeä salpaavat maisemat. Ai että. Ee:tä tosin jossain vaiheessa alkoi rassaamaan väentungos ja se, että Pee kuvailia Manhattania joka suuntaan ja hyvin pitkään...

Kun olimme kuunnelleet audio-tourin, joka oli ilmainen City Passilla suuntasimme takaisin hotellilla. Matkalla kävimme vielä pienessä ruokakaupassa, ostamassa vähän aamupalaa ja vielä muutamat oluset hotellille nautittavaksi.

Museota, panimoa ja pizzaa

 Aamulla heräsimme niin, että ehdimme American Museum of Natural History -museoon heti sen avauduttua, näin säästyimme pitkiltä jonoilta. Aamuinen lintu madon nappaa ja näin myös kävi, hyvin pienen jonottelun jälkeen olimme museon sisällä ja luonnontieteiden ihmettely saattoi alkaa. Pee tietenkin aloitti kierroksensa keräämällä yhden litistetyn pennyn lisää.

Alkuun kiertelimme tovin jos toisenkin avaruusaiheisessa näyttelyssä, sillä sisään pääsyymme kuului yksi esitys museossa ja meille valikoitui planetaario. Tällä tapaa varmistimme, että varmasti löydämme perille ajoissa.

Esityksen jälkeen jatkoimme kiertelyä ja katsottavaa löytyi kyllä niin paljon, että useampi päivä tässä museossa oli tarpeen. Museossa oli paljon koululaisia vierailulla ja pohdimmekin useamman kerran ääneen, että miten hienoa olisi ollutkaan jos omana kouluaikana olisi tälläiseen päässyt ihmettelemään. Olisi koulun käynti ollut aika mielekästä, sen verran opettavainen museo.

Jossain vaiheessa huomasimme, että päivä oli hurahtanut kauheta vauhtia ja lähdimme kiireen vilkkaan etsimään näyttelyä, joka meitä kiinnosti eniten: dinosauruksia.

Ne löytyivätkin ylimmäisestä kerroksesta muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten luurankojen kanssa. Oli aika jännää ja kamerastamme löytyy nyt melkoinen määrä kuvia erilaisista luurangoista. Ylhäällä tyylinäyte Tyrannosaurus Rexistä.

Syy miksi meille tuli niin hoppu, oli se että meillä oli seuraava meno klo 17.00. Hyppäsimmekin museon alapuolella kulkevaan metroon ja matkasimme Brooklyniin. Pee kun harrastelee oluita ja hän selvitti, että Brooklyn Brewery järjestää päivittäin pienille ryhmille tutustumisia panimoonsa, niin olihan sinne pakko mennä. Näin ollen kokoonnuimme panimon eteen ja tasan jälkeen meidät päästettiin panimon tiloihin. Alkuun kuulimme hieman panimon historiikkia ja sitten pääsimme parhaaseen vaiheeseen; maistelemaan erilaisia olusia.

Oluista kerrottiin niitä maistellessa ja halutessaan sai esittää kysymyksiä Hauska yhteensattuma oli, että 25 hengen ryhmä melkein kolmannes oli pohjoismaalaisia. Meidän lisäksi oli toinen suomalainen pariskunta, yksi norjalainen seurue ja ruotsalainen pari. Kierroksen järjestäjä oli ihmeissään, että kuinka me kaikki oltiin sinne eksytty. Normaalisti ilmeisesti kävijät ovat pääasiassa jenkkejä.

Maistelun jälkeen pääsimme vielä kurkkaamaan ihan panimon tiloihin nopeasti. Pee oli innoissaan ja kuvasi varmaan paikan joka kolkan. Kierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan vielä lisää oluita omakustantaisesti (aikaisemmat maistelut kuuluivat siis  paketin hintaan). Niinpä me vielä paria olutta kokeilimme, kunnes huomasimme, että kello tikittää taas siihen malliin, että seuraavan paikkaan oli matkattava.

Ennen reissuun lähtöämme meille selvisi, että Een muutama ystävä on tulossa New Yorkiin samaan aikaan kuin me ja olimme sopineet treffit. Ystäviemme hotelli sijaitsi Brooklynissa ja koska olimme itsekin siellä panimokierroksen seurauksena, päätimme tavata siellä. Pee oli innostunut San Fransiscon  jälkeen, että haluaisi käydä Brooklynissa sijaitsevassa ravintolassa, joka myös oli Crave-ohjelmassa. Täältä nimittäin pitäisi saada amerikan parasta pitsaa. Pee söikin tämän "parhaan pitsan" ja kieltämättä se oli aika maukasta.

Ruokailun jälkeen päätimme käydä vielä yksillä drinkeillä lähistöllä ja pienen tuokion jälkeen tiemme erkani ystävistämme. Me matkasimme takaisin Manhattanille ja syvemmälle Brooklyniin. 

Hotellilla emme juuri mitään muuta enää jaksaneet kuin pisut ja pesut, sitten unta palloon. Nimittäin tiedossa oli, että reissumme kiireisimmät päivät olivat vasta edessä.

Hello NYC!

Aamu oli valjennut, kun saavuimme JFK:n lentokentällä, kello oli hiukan alle kahdeksan. Sää oli pilvinen ja kostea. Emme olleet nukkuneet kovin hyvin koneessa, joten unisin silmin ampaisimme tutkimaan uutta matkakohdettamme. Lentokentällä pysähdyimme nopeasti aamupalalle, koneessa kun ei sellaista tarjoiltu (tai sitten nukuimme sen ohi..?).

Lentokentältä kuljimme lentokenttäjunalla läheiselle metroasemalle ja sieltä luonnollisesti otimme metron Manhattanille. Hotellimme sijaitsee lähellä 43 streetin ja 8 streetin kulmaa. Vielä emme kuitenkaan päässeet kirjautumaan sisään, mutta onneksi tälle hotellille pystyi myös jättämään laukut säilöön. Säilytys maksoi 2 euroa/laukulta. 

Olimme aikaisemmin selvitelleet vähän mitä nähtävyyksiä haluaisimme nähdä, joten ensitöiksemme istutimme itsemme bussiin ja matkasimme satamaan. Olimme päättäneet, että hankimme Citypassit täällä. Se tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn useaan yleiseen turistikohteeseen ja olimme nyt matkalla ensimmäiseen. Alkuun halusimme saada vähän yleiskuvaa tästä ylistetystä saaresta ja mikä onkaan parempi tapa kun ihmetellä sitä kuin sitä kiertävä jokiristeily. Otimme kahden tunnin risteilyn, joka ei täysin kierrä saarta, mutta siitä näkee kuitenkin parhaimmat palat. 

Vähän lähtömme jälkeen vettä alkoi satamaan koko ajan enemmän, mutta sehän ei innokasta valokuvaaja Pee:tä haitannut. Risteilyn aikana nähtiin mm. Ellis-island, Vapaudenpatsas, rakennusvaiheessa olevat WTC-tornien tilalle nousevat pilvenpiirtäjät, Emire State building näin muutaman mainitaksemme. Meillä oli oikein hauska ja huumorintajuinen opas, jonka avulla reissusta sai vielä enemmän irti.

Kun paatti kääntyi kulkemaan takaisinpäin, siirryimme laivan sisätiloihin sillä ulkopenkeillä sade vähän häiritsi. Täällä Ee:tä alkoi nukuttamaan ihan kauheasti ja saattoi olla, että oppaamme jopa siitä vähän kuittaili, kun silmät eivät vaan pysyneet auki ja pää nuokkui. 

Sade oli risteilymme aikana yltynyt sen verran rankaksi, että kastuimme ihan kokonaan matkatessamme hotellille. Eihän meillä tietty ollut tullut sateenvarjoja tai sadetakkeja mukaan tänään! Matkalla poikkesimme läheisessä kaupassa, josta otimme pikaista purtavaa: sushia ja voileipää. Hotellilla kirjauduimme sisään ja päätimme ottaa pienet tirsat ruokailun jälkeen.

Tähän väliin pieni väli-info hotellista, joka on Hotel Carter. Tämän paikan sijainti on ensinnäkin todella hyvä ja hintatasoon nähden erittäin edullinen. Mutta ei täällä sitten mitään hienoa olekaan, huoneita on remontoitu, eli seinille on laitettu vanhojen päälle vain uusi maalikerros. Esimerkiksi vessanovessa oli niin monta kerrosta maalia, ettei se enää mennyt kiinni. Vessan vetäminen oli myös taitolaji, jonka kanssa taistellessa meni hetki jos toinenkin. Aika moni paikka huoneessa oli sellainen, että on parempi olla tarkistelematta niitä lähemmin. Säilyy paremmin mielenrauha, haha. Lakanat ovat kuitenkin puhtaat, samoin kun pyyhkeet. Hotelli ei myöskään ole kovinkaan meluisa, syy siihen voi olla myös sisäpihan huoneemme. Kävimme kurkkaamassa toistakin kerrosta vahingossa ja siellä oli yhdessä huoneessa poliisin sinetti, vähän tuli sellainen CSI-fiilis. Lapsiperheiden ja ihan siistin näköisten turistien asuttama tämä kuitenkin on, joten ihan turvallisin mielin täällä nukutaan. Varsinkin kun ovessa on jopa kolme lukkoa! Tätä hotellia emme kuitenkaan suosittele herkkohermoismmille reissajille!

Ikkunoita ei ihan hetkeen oltu pesty..

Mutta niin takaisin tarinaan, pikaiset tehounet eivät olleetkaan ihan niin nopeat, ja heräsimme vasta seitsemän maissa. Vesisade oli myös yltynyt vielä lisää, joten meitä ei enää huvittanut lähteä turisteilemaan mihinkään. Haimmekin läheisestä pitseeriasta pizzaslicet ja tulimme hotellille syömään. Sitten kävimme nopeasti suihkussa (Peen mielestä paras suihku tähän mennessä, koska suihku on kerrankin tarpeeksi korkealla!). Nyt pitäisi alkaa nukkumaan, koska huomenna on aikainen herätys. Pitää nimittäin koittaa kokea tätä kaupunkia niin paljon kun vain kerkeää. Montaa päivää kun ei ole enää reissua jäljellä.

Tänään muuten ensimmäistä kertaa vähän ikävöimme arkea ja rutiineja. Ee jopa haaveili vaatteiden pesusta omalla rakkaalla pesukoneella. Hyvillä mielin siis ollaan kulkemassa lomaa loppuaan kohden!

Hei hei San Francisco!

Emme saaneet edellisenä iltana laitettua kamoja kasaan kuten suunniteltu, joten aamu alkoi ahkeralla pakkailulla. Hyvinhän sitä aikaa oli, sillä vasta puolilta päivin oli check out. Vähän alkoi jo jännittää laukkujen kanssa, painoa on nimittäin karttunut aika paljon. Molempien laukut jäivät järjestelyn jälkeen puoli kiloa sallitusta, huh! Olimme sopineet hotellin henkilökunnan kanssa, että jätämme laukkumme säilytykseen sinne päivän ajaksi. Lentomme kun on vasta iltamyöhään. Tällä tapaa saimme tutustua tähän ihastuttavaan kaupunkiin vielä päivän verran.

Päivän aloitimme tutustumalla Coit-torniin. Sisäänpääsy maksoi seitsemän euroa ja tämä summa oikeutti hissimatkan ylätasanteelle, rappuset eivät olleet käytössä. Olihan tornista aika makeat näkymät ja Pee kuluttikin pitkän tovin kuvaillen tornin ikkunoista. Ylätasanteen ihmettelyn jälkeen ihailimme vielä tornin alakerroksessa olevia seinämaalauksia ja kaunista takapihaa. Peen mielestä parasta tässä nähtävyydessä oli muistomyymälästä löytynyt ”Penny Passport”, johon voi kerätä niitä litistettyjä kolikoita, joita se on koko reissun hankkinut. Täältä löytyi myös uusi lättänä kokoelmaan.

 

Kipusimme kukkulalta alas jalan ja samalla bongasimme meille talon, johon päätimme muuttavamme jos joskus San Franciscoon keksittäisiin asettua aloillemme! Kuuman ja nihkeän kävelytaipaleen jälkeen kuljimme tovin bussilla ja päädyimme San Franciscon modernintaiteen museolle. Erityisesti tykkäsimme kyseisen paikan toisen kerroksen ja ylimmän kerroksen näyttelyistä, ne pitivät sisällään pääosin erilaisia maalauksia. Pari tuntia saimme paikassa kulumaan, vaikka kävelimmekin melko vauhdilla näyttelyt. Kokonaisuutena olimme kuitenkin pettyneitä SFMoMaan, se ei tarjonnut kovinkaan erikoisia taideteoksia ja jotenkaan se ei vaan antanut hintaansa nähden tarpeeksi. Noh, tulipahan käytyä.

Unelma talo! Ei kuvassa ihan välity :D

Seuraavaksi oli ruokatankkauksen paikka ja kehuttu pikaruokala kreikkalaisella teemalla löytyi korttelin päästä. Pee mussutti gyroslihawrapin ranskisten kera ja Ee fetasalaatin. Navat täytettyä kiirehdimme läheiseen leffateatteriin. Kävimme AMC-teatterissa katsomassa Peen toivoman Promotheus-elokuvan. Een mielestä se oli toooosi huono! 

Sitten otimmekin bussin takaisin hotellille, haimme pikaisesti laukkumme ja änkeydyimme niiden kanssa jälleen bussiin. Bussissa oli aika paljon väkeä ja laukkujen kanssa tämän takia vähän haasteellista. Bussista jäimme pois keskustassa ja siellä vaihdoimme BART-metroon. Ennen metroon menoa koimme kuitenkin jännittävän hetken kun ohimme sujahti paljon hälytysajoneuvoja ja bongasimme jopa Bombsquad-auton! Eli pommiryhmä oli jonnekin matkalla. Ei kuitenkaan minnekään lähelle, joten turvallisin mielin kuljimme metroon. Lippujenosto oli täällä oma shownsa, koska kodittomat koittivat kovasti tarjota palveluitaan, eikä heidän kaaliinsa meinannut mennä, että emme apua tarvinneet. Ee meinasi jo hiiltyä!

Angry Birds oli kova sana aina odotellessa kentillä!

Matka metrolla meni nopeasti ja kivuttomasti, matka kesti noin puoli tuntia. Lentokentällä nousimme lentokenttäjunan kyytiin, joka puolestaan kuljetti meidät oikealle terminaalille. Vaivattomasti saimme laukut tsekattua sisään ja turvatarkastus meni ensimmäisen kerran oikein kivuttomasti. Kumpikaan ei edes piipannut, jei! Lentokentällä popsimme odotellessa tonnikalavoileivän puoliksi. Sitten pääsimme jo koneeseen, jossa molemmat sulkivat silmänsä heti nousun jälkeen. Unta riittikin koko kuuden tunnin lennon ajaksi oikein moiteettomasti.

Alcatraz

Tänään oli päivä, jota oli odotettu: reissu Alcatraziin. Lauttamme lähti kello 12.00, joten paikalle saavuimme hiukkasen alle puoli tuntia ennen lähtöä, kuten meille oli neuvottu. Vaatetta laitettiin tänään eilisestä oppineena taas vähän vähemmän. Eilisen 20 asteen sijaan tälle päivälle oli luvattu 25 astetta, joten ohuemmat vaatteet tulivat tarpeen. Repussa tosin oli molemmille vielä takit, koska saarella tuulen kylmyys saattaa yllättää.

Kahdentoista maissa lautta lähti tosiaan kulkemaan kohti tuota mielenkiintoista saarta. Alzatraz on toiminut niin sotilastukikohtana, vankilana kuin kapinallisten intiaanien valtauksena. Paljon ihmeellistä historiaa tuo pieni saari pitää siis sisällään.

Saarelle päästyämme ensimmäiseksi suuntasimme hankkimaan alueen kartan, joka kustansi dollarin verran. Tämän jälkeen seuraava etappi oli orientaatiovideo, joka kyllä kannattaa käydä katsomassa, jos ei aivan täysin tunne saaren historiaa. Paikkoja osasi nimittäin katsoa vähän eri silmin, kun tiesi edes jotain mitä missäkin paikassa on tapahtunut ja milloin.

 

Parhaiten Alcatraz taidetaan tuntea aikansa pahimpana vankilana ja vankilaan pääsee tutustumaan audio tourin kanssa. Audio Tour on siis kierros vankilan sisässä ja homma toimii niin, että mennessäsi vankilaan saat valitsemallasi kielellä soittimen ja korvalaput. Kun olet oikeassa paikassa painat play-nappulaa ja korvalapuilla kerrotaan paikan historiasta ja opastetaan kulkemaan paikoista toisiin. Tämä kierros oli todella hyvä, ei ihme että se on voittanut palkintojakin.

Kierros kesti muutaman tunnin, meillä vähän pidempään koska välillä stoppasimme kasetin ja ihmettelimme yhdessä tätä kiinnostavaa, mutta toisaalta todella karmivaa paikkaa. Kierroksen aikana sai kuulla niin arjesta vankilassa, kuin myös epäonnistuneista pakoyrityksistä. Kierroksen jälkeen palautimme korvalaput ja suuntasimme omatoimisesti tutkimaan loppusaarta.

Alcatraz on vankilavuosien aikana ollut myös monen koti. Tästä syystä sen ympäriltä löytyy kauniita puutarhoja ja melko idyllisiäkin alueita. Harmiksi suurin osa asuinrakennuksista oli palanut, joten niitä emme päässeet katsastamaan. Kyseiset rauniot ovat kuitenkin löytäneet uudet asukkaat, Alcatraz on nimittäin usean lintulajin tärkeä pesimispaikka. Lintuja näkyikin vaikka jos missä, sillä nyt oli pesintäaika menossa. Osa paikoista oli myös sen seurauksena suljettu, bu-huu.

Kiertelyn ja kaartelun jälkeen suuntasimme viiden maissa takaisin kohti laituria, johon uusi lautta tulikin sopivasti. Hetken matkaamisen jälkeen olimmekin takaisin kaupungin kupeessa ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Alcatrazissa kun ei mitään ruokapaikkoja ole, itseasiassa kaikenlainen syöminen on jopa kielletty saarella. Vettä sai vaan juoda.

Ruokapaikka löytyi Little Italysta ja paikkana toimi Tony's Pizza Napoletana, joka on kuuluisa loistavista pitsoistaan ja useista erilaisista pitsauuneistaan. Pee on jopa katsonut televisio-ohjelmaa, jossa tähän on tutustuttu! Ruokalistalta tilaukseen päätyivät napolilaine tomaattibasilikamozzarella-pitsa, joka oli valmistettu puu-uunissa ja 540 asteisessa hiiliuunissa valmistettu pitsa, joka sisälsi pepperonia, italialaista fenkolimakkaraa, ricottajuustoa, valkosipulia ja oreganoa. Ruoka oli suussa sulavaa. Ihan kaikkea emme jaksaneet ja lihaisampaa pitsaa lähti dogibagissa hotellille iltapalaksi.

Sitten matkasimme hotellille, sillä edessä on tänään vielä ankaraa pakkausta, sillä huomenna suuntaamme New Yorkiin. Molempia tämä vähän harmittaa, nimittäin se tarkoittaa sitä, että loma on kääntymässä kohti loppuaan.